Nuts Karhunkierros 2019

Karhunkierros, mistähän se juurensa juontaa? Tutkinpa asiaa hieman.. juontaa juurensa 1950-luvulle, jolloin ensi kerran viitoitettiin vaellusreitiksi. Ja mainitaan että tyypillisesti vaellus kestää noin 3-7 päivää riippuen vaeltajan kunnosta sekä matkan pituuskin on toki ratkaiseva.Mutta nyt ei ollut kyseessä mikään patikointiretki vaan polkujuoksu. Kyllä vieläkin mietin että koko päivänkö mä olin liikkeessä?!

55km matkan startti oli naftisti klo 10. Reippaasti yli 800 juoksijaa lähti viilettämään Oulangan luontokeskuksesta kansallispuiston uumeniin. Alkukilometrit meni siinä ryhmärämässä ja kulkeminen oli sellaista lönkyttelyä. Huomioitava sekin että keli ei ollut ihan paras mahdollinen. Vettä sateli, tuuli puhalteli. Metsikössä se ei tuntunut mutta suoalueilla sai ikäänkuin karhun läimäyksiä. Korkeimmilla paikoilla tuulen viiltävyys tuntui luissa ja ytimissä.

Ainakin 20 kilsaa meni leppoisasti nautiskellen maisemista. Itse hörpin siemauksia säännöllisin välein juomaa. Yritin edetä rauhallista vauhtia säästäen voimaa matkan loppupuoliskolle. Vaikka kuulokkeet oli korvillani, niin musan pyöräytin päälle vasta matkan puolivälissä. Piti säästellä puhelimen akkua.25km jälkeen iski epämääräinen olotila. Ikäänkuin oksetti mutta ei kuitenkaan oksettanut. Tunsin oloni jotenkin huteraksi. Sillä hetkellä halusin luovuttaa. Katsoin puhelintani ja tuumasin soittaa kisapäivystykseen. Kauhuksekseni huomasin ettei ollut kenttää. Tajusin olevani ikäänkuin jollakin mustalla alueella. Sitten iski henkinen hätä. Mieleni alkoi huutamaan apua. Kävelin epämääräisen oloisena ympyrää ja yritin kelata kaikki vaihtoehdot. Ohikulkijat kyselivät onko kaikki hyvin. Mutisin epämääräisesti eijoota ja emmäoikeentiä.Tunsin ahdistuksen sisälläni kasvavan sitä mukaan kuin tietoisuus nakerteli aivojani. Siis mitä eikö täällä oo kenttää? Kyselin ohijuoksijalta eikö tällä alueella toimi puhelimen kenttä ollenkaan. Hän totesi ei varmaankaan. Kysyi että miten pärjäilen. Kannusti että reippaasti kävelyä eteenpäin että kyllä se siitä. Toinen kehoitteli että kyllä vähän vielä jaksaisi että Basecamp olisi muutamien kilometrien päässä Juumassa. Itsekseni mietiskelin ettei voinut soittaa mihinkään, ei voinut pyytää ketään soittamaan. Eikä voinut kääntyä takaisinkaan. Tajusin ettei ollut muuta mahdollisuutta kuin mennä eteenpäin ainakin siihen asti kunnes saapuisin Basecampille. Sitten muistin juoksuliivissäni olevat varaenergiat, ja ajattelin että jos auttaisi sen verta että saisin voimia jälleen. Hiljakseen mutustelin ja jatkoin matkaani rauhallisesti kävellen.

Kuten arvelinkin hetken päästä tunsin itseni voimaantuneeni ja tästä ilahtuneena löin musiikin päälle. Tunsin kuinka se tuttuuden ja turvallisuuden tunne levisi ympäri kehoani. Ihankuin virtapiikin saaneena jatkoin rennosti matkaani. Pidin kuitenkin mielessäni sen että tämä oli vasta ensimmäinen koettelemus, että muutamat taistot olisi vielä edessäpäin. Pyrin ajattelemaan itselleni mukavia asioita ja annoin ajatusten virrata flow meiningillä mielessäni, enkä takertunut mihinkään yksityiskohtiin vaan suhtauduin rennosti. Mielessäni oli vain ajatus selviytyä hengissä tästä matkasta. Tämän vuoksi piti skarpata ja pitää mielen kirkkaana sekä keskittyä liikkumiseen. Maasto oli osittain todella juurakkoinen ja kivinen. Mielessäni ajattelin etten tee mitään päätöksiä matkani suhteen vaan katsoisin tilannetta sitten olotilan mukaan jahka Basecampille pääsisin.Helpotuksen tunne oli suunnaton saavuttuani Basecampille. Teltta antoi hetkeksi lämpöä ja suojaa. Oli mukava tunne nähdä joukko ihmisiä. Osa juoksijoista istui ja piteli jalkoja kohoasennoissa. Muut täyttelivät juomavarastojansa ja söivät mitä oli tarjolla mm. suklaata, banaania ja klementiiniä. Itselläni oli vielä jonkin verran juotavaa mutta varmuuden vuoksi täytin toisen pussin vedellä. Itse nappasin vain klementiinin ja hyvin maistui, jopa ihanalta. En ruvennut jahkailemaan yhtään mitään, vaan näin mielessäni itseni ylittävän maaliviivan. Siispä lähdin pinkomaan matkaani eteenpäin, jäljellä oli vielä 20km ja risat. Viivyin Basecampissa vain 7 minuuttia. Alitajunnassa osasin aavistella että loppumatkasta tulisi haastava joten ei ollut aikaa hukattavaksi. Tavoitteenani oli ehtiä maaliin ennenkuin kello löisi puolta yötä ja tämän tuhkimon taru katoaisi kurpitsavaunujen myötä kuin tuhka tuuleen.

Koko matkan hörpin siemauksia omasta juomastani, välillä pähkinöitä natustellen. Tie oli mutainen. Alussa pyrin kiertelemään pahimmat mutalätäköt, mutta jossain vaiheessa ei vaan enää jaksanut välittää vaan ihan surutta porhalsin läpi jäätävän kylmyyden. Kyllä mielessäni sadattelin kylmyyden ihanuutta. Käsiä palelsi aika lailla ja kyllä niin teki mieli vetästä itseäni nuijalla kun en ollut sormikkaita ottanut mukaan. Ei siinä auttanut kuin kiskoo hihoja alas ja vetää kädet nyrkissä sisäänpäin kerätäkseni lämpöä niihin. Onneksi sadetakkini alla oli juoksutakki joka oli kunnon stretsiä ja sai venytettyä ihan reippaasti. Oli se parempi kuin ei mitään.En enää muista missä vaiheessa mutta oli matkaa kertynyt noin 40-45km ja oli sellaista pientä juurakkoista mäkeä. Tässä kohtaa oli vähän sellaista avaraa maisemaa. En tiedä mitä ihmettä tapahtui, herpaantuiko keskittyminen hetkellisestikö. Kompastuin komeaan juurakkoon ja lensin ilmakaaressa pitkin pituuttani kohti maata. Tiesin että oli suojeltava jalkojani ja vaistomaisesti sihautin käteni punnerrusasentoon. Näin ollen tömähdin koko painollani kädet edellä maahan. Jalat eivät saaneet osumaa, vasemman jalan polvi nuolaisi mutaa. Ketterästi häpeillen nousin ylös ja vilkaisin taakseni kauhistuneena ajatellen toivottavasti kukaan ei nähnyt. No, siellä oli porukkaa tulossa ja katselivat juurikin sen näköisenä että mitä tuolla tapahtui. Itse mielessäni kuvittelin että ajattelivat mitä tuo akka elvistelee tuolla, rupeaa punnertelemaan kesken matkan. Naurahdin tälle ajatukselle ja jatkoin matkaani hieman terästäytyneempänä.Kuva ei ole tosin otettu siitä kohtaa, vaan tuumasin että sopi tekstin kanssa. Loppupäässä en kuvia enää napsinut. Joka tapauksessa käsiäni kirveli aika lailla ja sormenpäissä alkoi tuntumaan turtuneisuutta. En tiennyt enää johtuiko kylmyydestä vai siitä kun kaaduin käsien varaan. Nimittäin sormeni upposivat vetiseen ja mutaisaan sammalikkoon. Kiitin onneani että oli edes pehmeää kuin että kovaa hiekkaa tai vastaavaa. Seuraava Basecamp olikin noin 6-7 km ennen maalia. Saavuttuani Basecampille alkoi olo olemaan vähän sellaista voittajafiilistä. Nappasin jälleen klementiinin ja nautin suunnattomasti kuinka hyvälle se maistui. Tässäkin campissä viivyin noin 7 minuuttia ja lähdin hieman nopeampaa vauhtia viimeiselle matkalleni.

Voi luoja. Tämä osuus kyykytti kunnolla, oli jatkuvia kiipeämisiä. Valtavaaran ja Rukatunturin huipuilla oli jäätävän kova tuuli. Kylmyys oli puistattavaa. Hetken verran huikeita maisemia ihastellen jatkoin juoksujalkaa matkaani. Väsymys alkoi myös painamaan. Oli täysi työ pitää mielen kirkkaana ja skarppina. Kun alkoi näkymään Rukan alueen asutusta ja keskusta, silmiin kihosi liikutuksen kyyneleet. Olo oli kuin viidakosta sivistyksen pariin rynnänneellä. Mielessäni häämötti maali, lämmin suihku ja sänky.Viimeisenä rykäyksenä oli vielä Rukan laskettelurinteen huipulle kiipeäminen. Siinä kohtaan olin että mä en ala enää yhtään. Mutta sisuni suorastaan karjui kuin vihainen karhu ettei nyt Perkele kitistä. Vauhtia Nyt! Sitten olikin pelkkää alamäkeä maaliin saakka. Se ihana tunne itsensä päihittämisestä on mieletöntä.Mä tein sen! Mahtavaa! Kiitollisena halasin sisäistä karhuani, joka ei luovuttanut, ei sitten millään.

Ps. Kuvan karhu on muistoksi ostamastani jääkaappimagneetista. Tämä muistuttaa jatkossakin hyvin osuvasti sitä että minussa on voimaa, enemmän kuin luulenkaan. Kuten myös sinussakin!

2 thoughts on “Nuts Karhunkierros 2019

Add yours

    1. Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan edes ”once in a lifetime” asenteella. Toki kova veto se on jne mutta kun hyvin asennoituu ja valmistautuu ajan kanssa niin se on jo voitto sinällänsä. Kiitos palautteesta! 🙏❤ Mä voin tulla matkan varrelle huutamaan ja kannustamaan 🤣😂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Voimanlähteenä WordPress.com.

Ylös ↑

%d bloggaajaa tykkää tästä: